Ei kokolihaa soittajille. Diskurssianalyysiä tanssimuusikoiden k

Janne Kuusinen

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisen kuvan suomalaisten tanssi­muusikoiden sosiaa­lisen vuorovaikutuksen todellisuudesta antavat heidän kertomansa, keikkatilanteisiin sijoittuvat sattumukset eli anekdootit. Tutkimus­prosessin käynnisti vuonna 1991 alkaneen tanssimusiikkikeikkailuni aikana herännyt kiinnostus tanssimuusikoiden juttukulttuuriin ja huu­moriin.

Kvalitatiivista, aineistolähtöistä tutkimusta varten koostin kirjan ”Ei kokolihaa soittajille”, jonka anekdoottiaineistoon tulokset pohjau­tuvat. Anekdootit keräsin haastatteluin, Muusikoiden.netin Tanssimusiikki -keskustelu­foorumista keräämällä, sähköpostitse ja henkilökohtaiset tiedonannot kirjaa­malla. Tutkimusmenetelmäksi tuli diskurssi­analyysi, johon tutustumisen myötä muotoutuivat muut, hegemonisten diskurssien sekä tanssimuusikon identiteettien ja subjekti­positioiden havainnointiin liittyvät tutkimus­kysymykset.

Aineiston analysointi tuotti eri kokoisia, toisiinsa limittyviä diskursseja, identiteettejä ja subjektipositioita: anekdoottien perusteella luodun tanssi­muusikko-todellisuuskuvan osasia. Kaksi erityisen suurta diskurs­sia, arvaa­mat­tomuus ja sopeu­tuminen, sijoitin tutkimus­tulosten keski­pisteeseen. Muiksi hegemonisiksi diskursseiksi nousivat työ­välineistä riippuvuuden ja yhteishengen diskurssit. Lisäksi palvelun diskurssi nousi merkittävään asemaan palvelijan identiteetin ja subjekti­position tuella. Identiteeteistä tärkeimmäksi nousi ammatti­laisen identiteetti.

Tutkimus on maassamme ensimmäinen "tanssimuusikko" -termin kartoitus.

Kotisivut: http://www.jannekuusinen.net/Kokoliha.ht...