Orvokkini tummasilmä

Maria Kara

Terttu Saaristo kirjoitti aikanaan oheisen arvostelun, joka julkaistiin useissa lehdissä:

Minne oma minuus katoaa, kun täytyy miellyttää ja venyä mahdottomissa ihmissuhteissa ja työelämässä? Mikä saa ihmisen kieltämään oman itsensä? Kenen elämää me oikein elämme?

Maria Karan esikoisromaani on naisen kertomus eletystä elämästä. Kirjoittaja sanoo, että hän toivoo romaanin havahduttavan yksinään elävät, työlleen omistautuneet ihmiset ennen vanhuutta punnitsemaan valintojaan; elettyjä ja tulevia.

Romaanin kieli on selkeää ja älyllistä. Iloista ryminää tai riehuntaa kirjasta on turha hakea, mutta jotain kumman tuttua siinä on. Kirjoittaja tarkkailee kliinisen rauhallisesti sivusta, kun päähenkilö Orvokki kertaa elämäänsä halvaantuneena kotinsa lattialta.

Orvokki on elänyt työlle. Työura toi vaurautta, hyviä sijoituksia, matkoja ja liike-elämän tuntemusta maailmanlaajuisesti. Työ opetti pysymään taustalla, koska mieskollegojen itsetunto ei aina esilläolevaa naista kestänyt. Kun työ vaihtui eläkkeeseen, elämä tyhjeni ja Orvokin olemassaolo ja persoona ikään kuin kapenivat näkymättömiin.

Miellyttämisen halua ja oman itsensä sulkemista opettivat myös yksinäinen lapsuus lastenkodissa ja hankalat avioliitot. Ensimmäinen aviomies oli sairas äidin poika. Tästä avioliitosta irtipääsyyn auttoi lopulta oman äidin kuolema.

Vuosia myöhemmin työn lomaan tuli toinen avioliitto. Luotettava, suoraviivainen ja tunneköyhä mies, joka eli omaa elämäänsä ei vaimonsa. Orvokin vastine oli rakkaussuhde ja mahdollisuus elämän muuttamiseen yllätysraskauden myötä. Belgialaisen Hermanin kautta kirjan teemoiksi nousevat kataarien uskomukset ja keskiajan mystiikka. Orvokki kokee henkisen kotinsa olevan Euroopassa ja hakeutuu kansainvälisiin työtehtäviin yrittäen unohtaa kotimaan todellisuuden.

Orvokilla on mittava omaisuus, mutta perhe, ystävät ja muu verkosto puuttuvat. Elämän loppumetreillä on selvää, että elämässä olisi pitänyt valita toisin, mutta uusintaa ei anneta.

Taas yksi kirja ihmissuhteiden setvimisestä? Kyllä, sitäkin. Silti hyvä lukukokemus. Maria Kara jättää lukijan miettimään omaa elämäänsä, aikaansaannoksiaan ja valintojaan. Kenen elämää sinä elät?

Saatuja lukijapalautteita:

Kirjasi teki minuun syvän vaikutuksen; se on koskettava ja vahva teos. Ja niin kuin Sinun tapauksessasi aina, siihen liittyi yllin kyllin merkityksellisiä yhteensattumia.

Pidin kirjasta, siinä ovat tarkka kuvaus ja tunteiden suodattaminen hyvin tasapainossa. Karmea ajatus tuo koko lähtökohta,

mutta varmasti ei niinkään harvinaista. Hermanista olisin lukenut enemmän.

Kiitos Orvokki kirjasta. Olipahan melkoinen lukukokemus. Minulla ainakin oli

tunteet pinnassa useaankin otteeseen.

Meille jokaiselle on tärkeää pysähtyä pohtimaan miten elämänsä elää. Kirjasi

saattoi osaltaan vaikuttaa yhteen meidän perheemme elämään vaikuttavaan

ratkaisuun.

Kirja oli mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen, johtuen ihmissuhdekuvauksista. Hyvää oli myös ajatus siitä, elänkö omaa elämää

vaan jonkun toisen kautta. Tapa kirjoittaa muistuttaa Anja Snellmanin "Ihon aika" kirjaa. Päähenkilöllä ei ollut syviä ystävyyssuhteita.

Onko se seuraavan kirjan aihe?"

Olen nyt lukenut romaanisi kertaalleen. Sangen mielenkiintoinen lukukokemus. Kirkas kirja. Kiitos!

Lämpimät kiitokset kirjastasi. Pidin siitä kovasti. Se antoi ajattelemisen ja mitä suurimmassa määrin

myös kiitollisuuden aihetta. Pysähdytti. Mieheni kommentti oli: lukemisen arvoinen kirja. Olisi erittäin

mielenkiintoista kuulla romaanin "luomiskertomus".

Olet yllättänyt itsesi kirjoittamalla romaanin ja antanut minulle väkevän lukukokemuksen.

En ymmärrä miksi katsot kirjasi sopivan erityisesti naisille. Minusta se sopii naisille mutta varsinkin miehille herättämään meitä ajattelemaan Orvokin tavoin:

"Rakasta lähimmäistäsi, kuka tahansa voisit olla sinä."

Tunnistin Sinut lauseestasi "Ihmiset ovat tärkeitä eivät asiat".

Ravistelit minua kovasti toistuvalla kysymykselläsi Kenen elämää elän?. Jäänpä miettimään.

Kirjasi oli erinomainen lukuelämys. Maltoin tuskin välillä pysähtyä sen verran, että sain häthätää tehtyä ruuan nälkäiselle ansulle. Ihmettelempä, mille kohderyhmälle mainitsemasi kustantajat nykyään julkaisevat kirjoja. Omasi ainakin puhuttelee varsin osuvasti meidän ikäluokkaamme, joka taitaa olla suurin painetun materiaalin kuluttajaryhmä.

Ajattelin jättää lomalukemiseksi, mutta en sitten malttanut olla avaamatta ja ajattelin vähän vain lukea alusta.

Jäin koukkuun ja ahmaisin koko kirjan samana iltana.

Oli mielenlenkiintoista luettavaa ja antoi ajattelun aihetta. Kiitos sinulle!

Orvokkini Tummasilmä on todella...kultasydän pieni...niin kuin ennenaikaisessa lastenlaulussamme kerrotaan. Ja kiinnostava lukuelämys, josta itse kukin

löytää omiksi kokemiaan asioita. Suosittelen!