Koputa puuta
Reino Hämeenniemi
Mitä yhteistä on miehen mitalla, kieli-ilmiöillä ja luonnon jekulla? Tosi-tv:n totuudella ja urkuparvi-istunnolla? Yhteensä 50 aihetta haastaa harmaasoluja ja viihdyttää kokeneen kirjoittajan, toimittaja Reino Hämeenniemen pakinakokoelmassa KOPUTA PUUTA. Tekijä pohdiskelee humoristisesti ja oivaltavasti elämän ja luonnon ilmiöitä. Valtaosa teksteistä on aiemmin julkaistu sanomalehti Lapin Kansassa. Hämeenniemi on kirjoittanut lehtipakinoita pohjoisen lehtiin vuodesta 1982 lähtien. KOPUTA PUUTA sisältää tuoretta tuotantoa vuosilta 2004-2008. Tämä kokoelma on tekijän Aivorieskaa-pakinatrilogian III osa. Osa I ja II julkaistaan vuoden 2009 aikana. I osa sisältää esseitä suomalaisesta pakinasta ja pakinan huumorista ja kirjoittamisesa sekä Hämeenniemen vanhempia pakinoita. II osa paljastaa Pohjolan Sanomien viikonvaihdesivuilla vuosina 2004–2007 kirjoittaneen hulluttelijan Tenho Kalpan... Kirjojen kannet ovat graafisen suunnittelijan Aino-Maija Höyhtyän (Amart) toteuttamat. "Hämeenniemen pakinat ainakin tässä jo ilmestyneessä kirjassa ovat vinkeän persoonallisia, oman tyylisiä. Niitä lukiessa joutuu kyllä toisinaan makustelemaan kirjoittajan taka-ajatuksia. Huumori ei ole mitenkään kuoliaaksinaurattavaa, enemmänkin hiljaista ja pohdiskelevaa." (Toivo Kiminki, pitäjälehti Kuriiri) SISÄLLYSLUETTELO
Vikunjan villat Herätinkö? Koputa puuta Symbolit Primitiivireaktio Miten voikin palvella Tökerö vai lipevä Ampu tulee Ekspertismiä Ajatukset narulle Aivantosi tosi Mitä kuuluu? Painajainen Metsän väkeä Naamat Peukalointia kaikki tyynni Pyöritä, pyöritä Kaksneljäseittemän Aikakysymyksiä Kellotornin salaisuus Hiljentymistä Sadetta Risteys Katumus Punatulkku Haista! Oikea vastaus Me mannekiinit Ruokintakoe Lakit isommiksi Albiino Mallutsit Paperirahasta eroon Anteeksi, tilhet Virhe nimeltä poro Marjakarhu Laulajat Kesään lähtö Kesävieraat Katse taivaanrantaan Kolme kerrosta Vesirajalla Puoli kahdeltatoista Lauantaina Yö säkissä Sapilaat ja muovibanaanit Hikistä romantiikkaa Yli laidan Loppusanat MYYNNISSÄ MYÖS TÄÄLLÄ - Suomalainen Kirjakauppa, Rovaniemi (Revontuli-kauppakeskus) - Suomalainen Kirjakauppa, Kuusamo (Torikeskus) - Cityn kirja, Rovaniemi (Ainonkatu 4-6, City-käytävä) - Sepon Paperi, Posio (Suopolku 1, virastotalo) - 4H-myymälä, Posio (Posiontie 34) MIKÄ ON PAKINA? Pakina määritellään kevyehköksi, tavallisesti huvittavaksi sanomalehdessä tai muussa mediassa vakiopaikalla julkaistuksi lyhyeksi mielipidetekstiksi. Tyyliltään pakiseminen on tuttavallista puhelemista. Aiheesta väitelleen Kirsti Mannisen mukaan pakinan kuuluu naurattaa, muuten teksti ei ole pakina. Niinpä justiinsa... Pakinat saattavat kohteitaan naurunalaiseksi komiikan, ironian, satiirin ja parodian avulla. Pakina voi liioitella, vähätellä sekä rinnastaa yhteensopimattomia asioita. Sen sisältö ei siis ole objektiivista eli todenmukaista ja olennaista. Kirjallisuuden ikivanha ase on kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä naurulla, jota on vaikea vastustaa vakavin sanoin. Nauru voi kohdistua myös kirjoittajaan itseensä. Oi, miten mahtavaa! LUKUNÄYTE kirjasta Koputa puuta Mitä kuuluu? Niin juuri. Mitäpä vastaat? Minulla tuntuu usein vaikealta vastata, sillä hätkäydyn ajattelemaan, tarkoittaako kysyjä todella sitä mitä sanoo vai jotakin muuta miä en älyä. Hankin työssäni tietoja ja olen tottunut siihen, että kysymys esitetään tiedon saamiseksi. Lämpimikseen jutustelu vaatii niin suurta ponnistelua, että olen miettinyt, onko korvieni välisessä putkessa tukos. Mutta jospa tätä voi opiskella! Netistä löytyi virolainen kielenopetussivu, joka neuvoi, kuinka ”mitä kuuluu” -kysymykseen kuuluu vastata: ”kiitos, hyvää”, ”ihan hyvää” tai ”ei kovin hyvää”. Kun ”kuulumiset” on vaihdettu, voi ruveta hankkimaan keskustelukumppanista tietoja. Mikä on ikäsi, ammattisi ja perhesuhteesi ja onks sul röökii. Opin tästä, että ”mitä kuuluu” ei itse asiassa olekaan kysymys, vaan fraasi eli vakiintunut kielellinen ilmaisu. Jos se olisi kysymys, niin vastausvalikoima olisi laaja sisäisestä vuodatuksesta töykeään torjuntaan: Olen aivan ylikierroksilla koska aamulääkkeet jäi ottamatta, eikö se nyt näy päällekin. – Kävin juuri kaupassa ja ostin sieltä 400 grammaa hunajaa, kaksi litraa maitoa, 700 grammaa kauramakaroneja ja ässäarvan. – Kesää odotellaan ja kattoon syljeskellään. – Siinäpä ne kiihkeimmät. – Muun muassa ihmisen puhetta. Kun suomalainen metsäläinen opiskelee kulttuurienvälistä viestintää, hän joutuu jopa opettelemaan niin sanottua small talkia ja sen soveliaita aiheita. Perusfraasi ”on se ilimoja pijelly” ei riitä globaalistuvassa maailmassamme. Kun en loppuun keksi fiksumpaa, niin pyydän ajattelemaan päivettynyttä suomenpystykorvaa, joka voitti matkan Kuuhun, tapasi perillä itsensä kokoisen dinoluun ja avasi leukansa sanoakseen jotain. |