Orpojen sielujen saari

Riitta Pakkanen

Lapsuus maalaismaisemassa tulee runoista koskettavasti esiin.
Menneet sukupolvet ja ajat ovat väistyneet ja siksi runoissa soi haikeus ja kaipaus.

Nurmettuneen
polun päässä,
hellästi
rapistunut sauna.
Sen ystävälliset ikkunaruudut,
sammalkatto.
Ja portaille
taipunut pihlaja,
kesästä kuiskiva,
kukkiva.
Muistoissa mukana,
lempeät löylyt,
tuoksuva vasta,
saunapolun
rakkaat kulkijat.
Ja käki kukkui onnea, iloa pelkkää.